Kadonneen treenimotivaation metsästysretki

15/03/2017

motivaatiota metsästämässä3

Mulla toi treenimotivaatio on joka kerta takaiskujen jälkeen vaikea saada takaisin. Kun oon hyvässä vauhdissa ja urheilen, niin motivaation ylläpito on helppoa mutta ootappas jos tulee joku flunssa tai muu syy, jonka takia en pääse treeneihin vaikka haluaisinkin – pikkuhiljaa opin nauttimaan sohvasta, nameista ja löhöilystä eikä muutaman viikon jälkeen takaisin treeneihin enää huvita mennä.

Sali ei oo oikeestaan koskaa ollut mun suosikki. Oon tässä ajan saatossa oppinut itsestäni, että tykkään yleensä urheilussa ryhmälajeista, sosiaalisista lajeista ja sellaisista joita tehdään “verenmaku” suussa. Mulle sopii parhaiten “sovitut treenit” tiettynä kellonaikana jonkun kanssa. Niistä ei luisteta. Yksin salilla treenatessa multa puuttuu tieto, taito ja motivaatio treenata kaikkensa antaen äärirajoilla. Tiedän, että siellä ne parhaat muokkaustulokset tulee, joten sinne yritän itseäni nyt jälleen pirullisen pitkän flunssan jälkeen motivoida. Lisäksi sali auttaa voiman ja kestävyyden kasvattamiseen, joista molemmista on hyötyä surffatessa. Ja selkäkin tykkää salitreenistä toimistopäivien jälkeen. Tiedän, että mulle personal trainerin kanssa treenaaminen olis se paras tapa ja sellainen jonka avulla salitreenistäkin nauttisin- sovituista treeneistä ei luisteta ja PT:n kanssa treenatessa tietäisin varmasti, että nyt on hyvä meno päällä ja tuloksia tulee. Tässä vaiheessa sellaiseen vain ei ole varaa koska priorisoin esim. surffimatkoihin säästämisen etusijalle, joten varaan personal trainerin uuden saliohjelman tekoon ja läpikäymiseen ja sen jälkeen olen treeneissä omillani. Olen oppinut myös, että kyllästyn jos harrastan vain yhtä lajia, joten harrastusmenot ovat muutenkin korkeat koska harrastan eri lajeja.

Mutta miten voi olla tuskallista niinkin yksinkertainen asia kuin salille meno? Missä se treenimotivaatio oikein piileksii? Itseänikin naurattaa oma saamattomuus. Salille aioin mennä maanantaina. Väsytti ja päätin mennä tiistaina. Tiistaina koira ei ollut saanut tarpeeksi huomiota, joten siirsin salisuunnitelman keskiviikolle. Keskiviikkona ei huvittanut. Torstaina sitten päätin, että eihän tästä mitään tule, nyt menen sinne salille per***e! Pakkasin kamat ja lähdin tarpomaan salille. Olin jo melkein ovella kun muistin, että hikipyyhe jäi kotiin. Ei kun takaisin himaa kohti. Teki mieli jäädä kotiin kun kellokin oli jo paljon. Nappasin pyyhkeen kainaloon ja apinanraivolla potkin itseni uudelleen matkaan. Pukuhuoneessakaan ei vielä huvittanut. Mietin, että “en mä kehtaa tän näkösenä tonne mennä”. Siis jep. Juuri oikein luit. En kehtaa mennä salille tän näköisenä kun en oo tikissä tai edes sinnepäin. Niin hullu ajatus, että nauratti – eihän se ainakaan auta asiaa jos jättää treenin väliin sen takia. Pistin musat kuulokkeisiin ja kävelin salin puolelle. Välttelin katsekontakteja koska hei mähän nyt oon vaan tällainen tavallinen tyyppi bodareiden keskellä. Mitäköhän noi muutkin ajattelee, päältäpäin näkee ettei aikaa oo täällä paljoa vietetty. Huiskin omat ajatukseni pois ja kävelin soutulaitteelle. Päätin tehdä ranteelle fyssaritreeniä soutulaitteella ekat 20 minuuttia (ranne murtui vuosi sitten). Mieli teki luovuttaa 10 ja 15 minuutin kohdalla, mutta vaihdoin musiikkia kännykässä, pistin volat kaakkoon ja jatkoin soutamista. Se oli itse asiassa ihan kivaa ja hikikin tuli!

Soutulaitteen jälkeen tein kädet, olkapäät ja selän. Päähän pomppi ajatuksia kuten “nää painot on nykyään niin pienet, ettei tästä oo mitään hyötyä”,  “ihan turhaa hommaa peli on menetetty”, “ei näistä käsivarsista enää sellasia saa millaset ne joskus oli” ja muuta turhaa. Toki keskityin oikeaoppiseen tekemiseen ohjeiden mukaan vaikka seurasinkin samalla omaa ajatustenjuoksua. Yhtäkkiä ajatus vaelsi valkoviiniin ja alkoi tekemään mieli lasillista. Hätistelin ajatuksen matkoihinsa ja jatkoin seuraavalla liikkeellä laskien toistoja. yksi….kaksi… “Ei hitto mulla ei oo lompakkoa mukana ni en voi mennä viinille täältä”. kolme… neljä… “No ei siinä mitään järkeä olisikaan”. viisi…kuusi… “Pitäskö hakea lompakko himasta?” seitsemän…kahdeksan… “En mä kehtaa treenivaatteissa painella viinille salikassi olalla”.  No niin keskity. yhdeksän..kymmenen…

Tein suunnitellun treenin loppuun asti ja totesin, että oma mieli on kyllä se pahin vastustaja. Treenit ei varmaankaan oleen mitkään superit, muttapääasia, että sain aloitettua taas uudelleen. Olin tyytyväinen ja lähdin pukuhuoneen kautta kotiin. Kotona keitin jättimukillisen teetä.

motivaatiota metsästämässä1

motivaatiota metsästämässä3
Seuraavalla kerralla oli jo parempi meininki 🙂

xxx Anna

——————————

For me it is difficult to find the motivation to train after a break. When I am doing sports often it is easy to stay motivated but f I get a flu or some other reason and I can’t go training even if I want to – slowly I learn to enjoy the sofa and sweets and lazying around. After a few weeks I don’t even feel like going back to doing sports.

Gym has never been a favourite of mine. I have learned that I usually like group sports, social sports and hardcore sports. I know the best changes come from gym so I try to get my butt back there again. Gym is also good for strength and endurance training which is needed for surf (even though it feels like a thousand years until the next time I will be surfing lol). Gym is also good for my back after sitting in the office. For me gym training with a personal trainer would be the best way because you have a session at a certain time and then I would also know that I am training right and results will follow. A personal trainer is also a great motivator. But at this stage of my life I can’t afford training with a PT as I prioritize saving for trips and my hobby costs are already high as I have several hobbies. I lprefer to keep it this way as I know I get bored and unmotivated if I just do one sort of sports as a hobby. So I book a personal trainer when I need a new program to plan the program and go through it once together but after that I am on my own at the gym.

How difficult can a small simple thing as going to gym be? I planned to go to gym on Monday. I was tired and decided to go the next day. On Tuesday dog had not gotten enough attention so I moved gym plans for Wednesday. Next day I did not feel like going. On Thursday I decided that enough with this lazyness even I canät watch myself! Packed my gym bag and off I went. I was almost at the door when remember that I forgot my towel at home. Turned around and walked back to get it and kicked myself to walk towards gym again. Even at the dressing room I still wasn’t excited – quite the opposite. Thought even that I can’t go out there looking like this. Exciuse me, what? I started laughing when I realized what I was thinking. If I can’t go to gym for that reason I will never go there. I put on some Music and went training. Avoided eye contact cause I am just a regular woman among all the fitness and body builder people. Walked to a rowing machine and did 20 minutes rowing to get started and to train my wrist which was broken a year ago. I felt like giving up after ten and fifteen minutes but kept pushing myself. Actually it was quite fun!

After rowing I did arms, shoulders and back. Thoughts kept on jumping in my head: “These weights are so small these days  that it is no use”, “game is lost”, “I will not get these arms back to how they were once” and other useless thoughts. Surely I focused on the training but I paid attention to listening what was happening in my head at the same time. Suddenly I started craving for a glass of cold white wine…. I did the next repeats and it Went something like this: one, two “Damn I didn’t bring my wallet so can’t go for a wine”, Three, four “Well it would not make any sense anyway after gym” five, six “Should I go get the wallet?” seven, eight…. “I can’t go for a drink with a gym bag on my shoulder”…. Ok focus… nine, ten.

I did the training as planned and said to myself that our minds are our worst competitors. The training was not super good I assume but the main thing is that I went back to gym after a break. I felt happy with myself, went home and made myself a big cup of tea.

xxx Anna

ShareSHARE / JAA KAVEREILLE

By Anna

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Close