Sydän pamppaillen ensimmäisiin lavatansseihin

03/06/2017

sydän pamppaillen ensimmäisiin lavatansseihin11

Nyt on pakko alkuun myöntää, että olen muutaman kerran lavatansseissa ollut aiemminkin – mutta en hakupuolella vaan katselemassa. Siis täh? No minäpä selitän: Viime kesänä olin innoissani menossa Kolmilammin kesälavatansseihin kun vähän kyselin miten siellä toimitaan ja kuulin, että lavoilla on kaikenlaisia sääntöjä (esim. siitä mihin istut riippuu tanssitasostasi jne) ja ei kannata mennä pelipaikoille jos ei osaa hyvin tanssia.

Tästä säikähtäneenä päädyin istumaan kauhusta kankeana ihan muualle kuin “hakuriviin” ja katselin muiden tanssia uskaltamatta mennä sinne puolelle mistä mahdollisesti joku hakee tanssimaan.

Yksi kundi mua haki sieltä “väärärältä puolelta ja hengittämättä kompuroin perässä ja sanoin lopuksi “kiitos ja anteeksi” :). Toisen kerran olin tansseissa joulun alla ja en taaskaan mennyt hakuriviin- koska en mitään kunnolla osannut. Livistin suoraan saavuttuani baarin puolelle (jotta mua ei varmastikaan kukaan epäonninen vahingossakaan hakisi) ja katselin sieltä tanssia viinilasi kädessä. Kolmas yritys oli heti pääsiäisleirin jälkeen, jolloin oli erittäin innokkaasti menossa tansseihin ja pelipaikoille. Kirjoittelin tanssileiristä tunnelmia: osa 1, osa 2, osa 3. ÖH. Pienimuotoinen paniikki iski paikan päälle saavuttuamme ja kipitin yläkertaan kauhuissani piiloon. Että sillä lailla. Kolmaskaan kerta ei toiminut.

No nyt sitten neljäs yritys pari viikkoa sitten.

Päivän filis oli jotenkin ollut huono ja jostain syystä vaan ärsytti suurinpiirtein kaikki. Ajattelin ettei tanssi-illasta tule yhtään mitään tällaisilla fiiliksillä. Oltiin kuitenkin sovittu, että Riutanharjulle mennään niin pakkohan se oli ryhdistäytyä. Mietin miten saisin fiiliksen paremmaksi ja tsempattua itseni positiiviselle energiselle fiilikselle. Otin kuulokkeet esiin ja soittelin kaikki lempparilattaribiisit kun valmistauduin.

Jännitti taas ihan kamalasti. Otin shotin vettä väkevämpää (viskiä tais olla :D) ennen lähtöä ja pidin itselleni pienen puhuttelun, nyt tai ei koskaan.

Automatkalla (kyydissä) katselin läpi kaikki tanssileirillä kuvaamani opettajien videot kertauksen vuoksi ja kaivoin sitten “jotain humppamusaa” Youtubesta loppumatkaksi, jotta pääsisin oikeaan tunnelmaan:)

Perillä oli taas niin epämukava olo, että nauratti itseänikin. Jännä juttu kuinka pieneksi se oma mukavuusalue kutistuu heti jos sen rajoja ei ole koko ajan rikkomassa. Vannotin seuralaisilleni paniikissa etteivät jätä mua samantien yksin töröttämään sinne lavan reunalle. Istahdettiin sille “toiselle puolelle lavaa”, jossa ilmeisesti istuu yleensä pariskunnat ja miehet. Haettavissa olevat naiset ovat lavan läheisyydessä tietyllä alueella. Katselin jonkin aikaa muiden tanssia.

Riutalla ei ollut hirveästi porukkaa, mutta sopivasti – kivasti ihmisiä mutta kuitenkin tilaa liikkua. Paikalla näytti olevan paljon nuorempaa porukkaa – syynä kuulemma nuorempien keskuudessa suosittu bändi “Taikakuu”.

Tanssin äitini miehen kanssa. Käytiin läpi Bugg, Fusku ja Foksi. Kyllä ne sieltä vähän haparoiden muistuivat mieleen. Yksi viejä haki mut valssiin siitä “väärältä puolelta”. Siitä selvittyäni katselin pitkään muiden tanssia.

Kahden tunnin rohkeuden keräämisen jälkeen – kyllä, siihen tarvittiin kaksi tuntia 🙂 – siirryin naisten hakupuolelle reunaan pylvään viereen istumaan ja yritin tekeytyä näkymättömäksi hehe.

No ilmeisesti mun näkymättömyystaidot eivät olleet kovin hyvät, koska samantien eräs herrasmies haki minua tanssiin vaikken ottanutkaan katsekontaktia viejiin vaan tuijottelin lähinnä seiniä kun haku alkoi 😀

Muistatte varmaan kun mainitsin aiemmin olevani välillä jännityksen mestari 🙂 No viejä talutti minut mestoille ja alkoi hidas biisi. Mielessäni mietin, että apua tää tulee olemaan niin vaikea tanssittava koska hitaissa virheet näkyy heti ja lähellä tanssiessa kun mokaat askeleen niin luultavasti myös seuraavat visii askelta menee sikinsokin. Olin päättänyt etten sano osaamattomuudestani etukäteen mitään. Kyllä ne miehet sen sanomattakin huomaavat, turha etukäteen kertoa – annetaan viejälle avoimet ohjat.

Mua jännitti niin paljon, että koko vartalo tärisi vienosti, en tiedä huomasiko toinenkin sen, kyllä kai 🙂 Mulle kävi ihan älytön tuuri kun ensimmäinen hakurivin kokemus oli aivan älyttömän positiivinen.

Viejä oli kohtelias ja aivan upea tanssittaja. Hän oli niin hyvä viejä, että tällainen untuvikkokin pysyi perässä ja taipui askeliin, joita ei edes tiennyt osaavansa. Hän oli ystävällinen ja sympaattinen ja tanssikokemus oli aivan täysi kymppi. Olin tosi kiitollinen, että kävi niin hyvä tsägä ja että juuri hän päätti mua ekaksi hakea.

Tämän jälkeen istahdin takaisin hakupenkin sivuun piiloon. Taukomusan kohdalla tajusin että hei hetkinen, nythän tulee bachataa! Kipitin äkkiä sinne keskelle lattiaa “tyrkylle” jammaillen ja tulipa yksi viejä minut hakemaan. Hän ei osannut Bachataa ja mäpäs suoraan kysäisin, että haluaako että näytän. Viejä vastasi hymyillen, ettei yleensä anna naisten viedä, mutta mikäpä siinä tehdään poikkeus! Niinpä sitten opetin bachatan perusaskelia hänelle 🙂

Toinen naistenhaku alkoi ja tarkkailin mitä siellä oikein tapahtuu ja kuuntelin tarkkaan tanssilajikuulutukset. Ei lattialla ollutkaan sellaista kyynerpäätaktiikkarynnäkköä ja viejiä oli sen verran, että kaikkia ei salamannopeudella haettu. Muutaman kierroksen katseltuani kuuntelin, että seuraavaksi on valssia ja kävinkin sitten pyytämässä erästä viejää tanssimaan. Tämän jälkeen pyysin vielä toista viejää Fuskuun. Se oli kivaa vaikka pitikin lopuksi sanoa kiitos ja sori – koska ei mennyt ihan kaikki askeleet putkeen osaltani:)

Naistenhaku jatkui ja koska toi jännittäminen on uuvuttavaa, niin olin valmis lähtemään kotiin. Odottelin muuta seuruetta ja yritin taas olla näkymätön siinä penkillä istuessani. Illan ensimmäinen hakija yllätti ja haki minut uudelleen tanssiin. Hän osasi tanssia niin upeasti, että itsestä tuntui, että vain leijailin pitkin tanssilattiaa.

Tämän jälkeen fiilis oli ihan katossa ja hymyssäsuin kotiinpäin. Olin ja olen edelleen tosi kiitollinen, että ensimmäinen oikea lavatanssikokemus oli paras mahdollinen. Jos joku illan viejistä päätyy tänne lukemaan ja tunnistaa itsensä, niin iso kiitos!

Avasin hiljattain blogilleni Facebook-sivun, pääset sinne TÄSTÄ ja sivua seuraamalla saat helposti tiedon uusista postauksista 🙂

xxx Anna

———-

I have been to Finnish tradiotional “ballroom style” dancing places a few times but I have never fond the courage to go to sit in the place where leaders ask the followers to dance. This was the fourth time and I though right, this is getting ridiculous, now or never. Grabbed a drink, listened to Music all they way to the dance place and sneaked in to Watch people dancing and trying to look invisible. After gathering up courage for two hours watching others dancing I shyly moved to the followers row.

As soon as I moved to the followers row one gentleman asked me to dance and he was a great leader and very friendly also. After I danced with a couple more leaders that I Went to ask to dance when it was ladies (followers) turn to ask. The the first gentleman came to ask me to dance once more. He was so talented he lead me to dance steps that I did not even know I could do and I felt like I was flying through the dance floor. The whole night was sucha great first experience, it could have not been any better thanks to the friendly gentlemen who asked me to dance and did not mind I was a beginner. Super thankful!

I have opened a Facebook Page for my blog, and by following it you easily get notification of new posts. You get there by clicking HERE 🙂

xxx Anna

ShareSHARE / JAA KAVEREILLE

By Anna

1 Comment

  1. Reply

    satulinnan tanssiraportti ja arvonta, palkintoina tanssilippuja sekä musiikkipaketit

    […] edelleen yhtä kiitollinen kaikista tansseista ja hauista kuin ensimmäistä kertaa lavatansseista tullessani. Minusta on ihanaa, että koskaan ei voi etukäteen tietää miten seuraavat kaksi biisiä menevät […]

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Close